Järkyttävä illanvietto opettajien kanssa eilen

by arjauusitalo

Istuin iltaa muutaman opettajan kanssa eilen, yksi kompis ja muut vieraita, kaikki naisia. Yksi ruotsalainen, toinen argentiinalainen ja kolmas serbialainen. Minä järkytyin syvästi kuullessani heidän juttujaan työmaalta, koulusta. Yksi jäi eilen sairaskirjoille, kun ei jaksa, toinen sanoi eilen itsensä irti ja kolmas kysyi minulta, näenkö mahdollisesti tulevaisuuteen, joka tuntui hänestä mustalta – hän oli ollut kymmenen vuotta koulussa opettajana.
Suomea kehuttiin kovasti kuten tällaisissa yhteyksissä Ruotsissa aina on tapana.

Koululaiset eivät tätä nykyä ole a) kohteliaita, b) uteliaita, c) viitseliäitä. Kaikkea muuta. Ja siitä kaikesta muusta sain kuulla niin että oli mennä viini väärään kurkkuun.

Onneksi minulla ei ole ollut minkäänlaista taipumusta pedagogiikkaan eikä halua tehdä töitä opettajana tai edes kouluttautua opettajaksi. Kun he kysyivät minulta, mitä minä teen ja sanoin kuiskaten: kirjailija, sanoi ystäväni kovaan ääneen: hän on runoilija. Hän on niin ylpeä siitä, että hänellä on ystävä joka on runoilija. Tuntui kuin olisin jotenkin vältellyt todellisuutta, paennut vastuutani kun olen itsekseni kyhjöttänyt runoja rustaamassa enkä ole ollut barrikaadeilla kasvattamassa seuraavaa sukupolvea.