Voi käydä hyvin, voiko?

by arjauusitalo

Voi käydä hyvin

luki yhdessä Eeva Kilven runossa
enkä sitä hevin unohda.
Olen usein nojautunut siihen kuin ilta-auringon lämmittämään kiviseinään.

Katson avaruuselokuvia, luen roboteista, seuraan uutisia.
Toistelen itselleni, että voi käydä hyvin.
Se ei ole todennäköistä, mutta mikä on ollut todennäköistä: meidän olemassaolomme maailmassa,
maailman olemassaolo, hyvin epätodennäköistä, mutta täällä minä silti nojaan lämpimään kivimuuriin
ja hymyilen iltahämärään.