Entä kuvataiteilijat sitten?

by arjauusitalo

Kävin taidenäyttelyssä, ostin taulun. Keskustelin taiteilijan kanssa joka ehkä saa kulut maksettua, ehkä ei. Kotikaupunkini Tukholman Vanhassa kaupungissa voi vuokrata gallerian jossa näyttää taidettaan mutta ei ole aina varmaa, että saa vuokran maksettua myymiensä taulujen ym tuotolla. Tulppaaneja – sellaisia valtavia joiden esi-isäsipuleja ostaessaan menivät eurooppalaiset muinoin konkurssiin, valkoviiniä, auringonpaistetta lattialankuilla, musiikkia vaimeana taustalla. Ja taulut ja keramiikka, vesivärimaalaukset. Punaiset tarrat jo monen taulun alakulmassa seinään kiinnitettyinä.

Tuli vain mieleeni. Että taiteentekeminen tänään on aika rohkea yritys. Taiteilija ui vastavirtaan. Tehdä jotain taloudellisesti kannattamatonta tai epävarmaa kuten nyt kirjoittaa runoteos tai maalata taulu.

Tämä on nyt tällaista aamuverryttelyä, ajattelu taloudesta ja taiteesta, hyvin primitiivisellä tasolla vielä. Runoilijan on elettävä vuosi jonka aikana ehkä kirjoittaa viisikymmentä julkaistavaksi kelpaavaa runoa. Mitä yhden runon tuottaminen sitten maksaa? Miten paljon viikon eläminen maksaa? Elää täytyy taiteilijankin, joka valmistelee näyttelyään vuoden, kaksi ja sitten saa myytyä viisi, kymmenen, kaksitoista taulua, harvoin varmaan koko näyttelytila tyhjenee.

Nyt laitan lisää kahvia ja istun parvekkeella auringossa kuuntelemassa lintuja ja naapurin betoninporausta.