Isoisän tyttöystävä jäi Eurooppaan

by arjauusitalo

Luin kirjan Paper Love by Sarah Wildman jossa nuori amerikanjuutalainen toimittaja etsii isoisänsä tyttöystävää joka jäi Eurooppaan tämän muutettua Amerikkaan toisen maailmansodan aikaan. Miksi se minua mitenkään liikutti? Tavallaan se, että vanhemmilla on ollut elämää ennen lasten syntymää, on mielenkiintoinen ajatus. Minä ja sinä olisimme eläneet toisenlaiset elämät, ehkä jossain aivan muualla. Jos. Minäkin ihmettelen jotain Annaa joka kentise syntyi suunnilleen vuonna 1900 Karjalassa. Jos isoisä olisi mennyt naimisiin hänen kanssaan eikä minun isoäitini kanssa. Niin. Asuisinko nyt Pietarissa? Australiassa? Tampereella?

Kaikki ne elämät, joita emme elä, emme eläneet. Isovanhempien elämät, heidän tyttö- ja poikaystävänsä, vaimonsa, miehensä. Meidän vanhempamme, heidän nuoruutensa ihastukset. Kiertotiet, umpikujat, tienhaarat joissa piti päättää minne mennä.

Muistin itsekin kirjoittaneeni isovanhemmistani romaanin jonka lähetin sukulaisille luettavaksi. Isoäidin ja isoisän elämästä. Jotenkin meidän oma historiamme on meille tärkeä. Jossain vaiheessa lapset havahtuvat huomaamaan, että heidän vanhemmillaan oli elämä ennenkuin heistä tuli vanhempia. Miksi et koskaan kertonut, kysyy poika. Vastaan: Et koskaan kysynyt. Tätä keskustelua on monessa perheessä käyty.

Tuli vain mieleeni.