Misery lit ja dekkarit

by arjauusitalo

Seuratessani uutisia ei hymyilytä. Luin tänään kirjan Misery lit joka selitti yhtä ja toista epäselväksi jäänyttä. Olen ihmetellyt miten ihmiset jaksavat
lukea kurjuudesta vielä kirjamuodossa kun sitä tulee kaikkialta muissakin muodoissa ihan tarpeeksi. Annette Årheimin kirjassa Misery lit oli mukana yksi
suomalaisniminen kirjailija nimittäin Susanne Alakoski. Kirjan alaotsikkona on Om suget efter brutala och självutlämnande berättelser. Ihan hyvää lukemista
näin syksyllä kun alkaa muutenkin olla pimeää ja viileää ja hiljaista, miksi ei sitten brutaalia tarinaa…jos sellaiset kiinnostavat. Minua eivät.

Jään odottamaan selvitystä siitä miksi ihmiset niin mielellään lukevat kassikaupalla – kirjahyllykaupalla – dekkareita. Nuorena tyttönä Ruissalossa istuin
ikkunasyvennyksessä lukemassa jotain dekkareita, tammenoksat koputtivat sateiseen ikkunaan, en niitä tainnut montaa jaksaa lukea. Ehkä tässä toimii sama
ajattelu joka iltauutisissakin. Niissä käy ilmi, että minun korttelini on turvassa ja voin mennä nukkumaan hyvillä mielin. Näin minulle opetettiin toimittaja-
koulussa anno dazumal.