Luin suomalaisen romaanin

by arjauusitalo

Luin suomalaisen romaanin pitkästä aikaa. Joel Haahtelan Tähtikirkas, lumivalkea. Samaan tapaan kuin ihmettelen Pariisissa pikkulapsia jotka puhuvat parempaa ranskaa kuin minä, ihmettelen suomalaista kirjailijaa joka osaa suomea niin hyvin. En tarkoita vain tätä kirjailijaa, muitakin, jotka asuvat Suomessa ja osaavat suomea.Mitähän minä tarkoitan? Suomesta on tullut eksoottinen, kaukainen ja suomenkieli alkaa olla ei nyt vieras kieli, mutta kuitenkin kieli josta olen vieraantunut ja joka tuntuu sekä omalta äidinkieleltä että vähän vieraalta, if you see what I mean. Käytin sitä lapsena ja kun lähdin Suomesta, olin tuskin muuta kuin lapsi. Joten. Mietin Haahtelan kirjan päähenkilöä joka alkoi oitis kirjoittaa ranskaksi artikkeleita. Tuli vain mieleeni. Mies lähti Helsingistä kuten minäkin ja ehkä hän osasi ranskaa hyvin. Onhan niitäkin jotka osaavat ranskaa lapsesta asti,sanotaan suomalaisia.

Eilen kävin suomalaisessa kirjakaupassa Birkagatanilla, joka on muuttamassa kahden oven päähän samalla kadulla. Sieltä saa kirjoja halvalla, melkein ilmaiseksi nyt kun muuttomyynti on meneillään. En ostanut mitään. Tulipa tunnustettua sekin.

Nyt luen kirjaa vaikeista keskusteluista ja miten ne käydään. Laitan lisää kahvia ja lähetän Whatsappilla kuvan lohduttomasta näkymästä parvekkeelta; vihreää, harmaata ja viileää….kaupunkiin jossa on 30 astetta ja aurinkoista: Helsinkiin.