Mitä todella ajattelen

by arjauusitalo

Yritän päästä alkuun. Lopussahan tunnetusti kiitos seisoo joten yritän päästä alusta loppuun, kunhan vain pääsen alkuun ensin. Mitä todella ajattelen. Se on tekstin aihe. Mitä todella ajattelen. Alussa on aina pitkä selitys…..sitten pääsen in media res. Kuulostaako tutulta?

Alussa oli, alussa on, alussa voisi olla vaikka….aloitan näin, tämä on hyvä alku. Ala jo! Aloita!

Kuinka kirjoittaa siitä mitä todella ajattelen. Ja miksi? Vain siksikö että tahtoisin mielelläni lukea sanotaan suomalaisen kirjailijan kirjoittaman kirjan siitä mitä tämä todella ajattelee. Ytimen. Sisimmän. Salaisen. Sen pienen unohdetun huoneen oven voi potkaista auki, sen jossa salaisuudet säilytetään, ne salaisuudet jotka sitten päivänvalossa ovatkin yhteistä kaikille, tuttuja, noin minäkin ajattelen, ihan oikein, noin!

Selitys: en tarkoita henkilökohtaisia salaisuuksia, suvun salaisuuksia, perhesalaisuuksia. En ollenkaan. Jotain muuta. Sellaista mikä nousee ihmisen sisimmästä kun tämä on yksin, kun on rehellinen itselleen, kun ei tarvitse miellyttää ketään eikä koettaa vakuuttaa ketään mistään. Kun lopulta vain on tässä/nyt. On oma itsensä.

Joka tapauksessa “kirjoitan vähän nyt”, tämä on tuttua kaikille varmaan. Hapuilu, hyräily, potkitaan sukat nurkkaan ja aletaan tehdä työtä. Nyt, pian, ihan kohta. Nyt. Sormiharjoituksia.