Kotona kahden kuukauden matkan jälkeen

by arjauusitalo

Nyt olen kotona.

Ei, en kirjoittanut sataa sivua painovalmista tekstiä. Kirjoitin meilejä ystäville, suvulle. Kirjoitin muistiinpanoja. Vihkoon jotain pientä.

Kahden kuukauden matkan jälkeen kotiintulo: on tullut kevät, vaahterat ja kirsikkapuu ikkunani alla kukkivat, on lämmintä, yli kaksikymmentä astetta, tukholmalaisittain siis kevät parhaimmillaan.

Kaikki on kuten ennen eikä silti. Matkustaminen muuttaa meitä. Lähtijä ei ole sama kuin palaaja. Jotain on tapahtunut. Kotiinpalaaja on toinen kuin matkaanlähtenyt.

Itsepäisesti yritin luoda muistoja sen sijaan että olisin kirjannut muistiin kaiken mitä koin, valokuvannut kaiken mitä näin.

Vaikeinta se oli Saharassa kun aurinko nousi ja kaikki muut ottivat valokuvia. Eivätkö he tiedä millainen valokuva tulee auringonnoususta hiekkaerämaassa?

Nyt on taas arki.

Miten mukavaa. Ja kastuin läpimäräksi kantaessani kotiin punajuuria, juustoa, rosmariinin. Kaikki on ihan niinkuin pitääkin.