Baliman terassilta oli kirjan työnimi numero kaksi

by arjauusitalo

Olen palellut kolme viikkoa Atlantin rannalla Afrikassa. Kuka olisi uskonut? Matkalaukkuni on täynnä vääriä vaatteita joten olen kulkenut samoissa koko ajan ja käyttänyt vaatteita pesulassa tasaisin väliajoin. Meistä on tullut hyvät tutut pesulanhoitajan kanssa. Hän sanoi minulle luottamuksellisesti, että naisten ei pitäisi tehdä työtä täytettyään 60. Me emme jaksa, hän sanoi.

Minun piti kirjoittaa täällä mutta sen sijaan olen juonut tynnyrillisen kahvia, syönyt leivonnaisia joiden nimet ovat muistamisen arvoiset, nauttinut hyvästä ruoasta ja seurasta sekä nyt pakannut olkihatun ja arabialaiset kirjaimet matkalaukkuun.

Baliman terassilla olen istunut puolentoista vuosikymmenen aikana monet kerrat.Tänään vielä tiedustelimme toistemme terveydentilaa kengänkiillottajan kanssa ja kirjakauppias toivotti hyvää matkaa. Postin puiston penkillä nainen kyseli mistä olen ja kun sanoin, hän sanoi, ettei ole koskaan kuullutkaan. Enkö tarkoittanut Irlantia. En. Yhtä kaukana kuin Ranska, hän ihmetteli, vielä kauempana. Ajattelin sanoa, että niin kaukana etten itsekään ole koskaan voinut uskoa miksi ihmiset ovat koskaan täältä lähteneet vaeltamaan Suomeen saakka, siis kauan aikaa sitten.

Kirjalla on ollut monta hyvää työnimeä. Baliman terassilta. Hyvä nimi. Ehkä tyydyn siihen, itsekin kirjakaupassa usein nautin enemmän kirjojen kansien katselusta ja nimien maistelusta kuin varsinaisesta kirjan lukemisesta.