Thanksgiving

by arjauusitalo

Kiitän leikkikoulukavereita jotka eivät ottaneet palikoitani. Kiitän koulussa reippaita luokkakavereita joiden nimet ovat kadonneet mielestäni mutta joiden muisto silti elää. Kiitän ystäviä joiden kanssa hiihdimme saareen ja joimme kaakaon helmikuun auringossa. Kiitän kaikkia joiden on onnistunut tehdä elämästäni sellainen kuin se on ollut.

Kun elää osaksi verkossa tulee viettäneeksi vahingossa kaikenmaailman pyhiä huomaamattaan, sellaisiakin jotka kuuluvat jonnekin aivan muualle kuten nyt tämä thanksgiving tänään.

Kiitän myös opettajia joilta faktojen sivuitse opin jotain muutakin. Kiitän kurssikavereita lukemattomilta kursseilta joilla opin jotain turhanpäiväistä ja elämästä siinä sivussa. Kiitän ystäviä joita on ollut ja joita on vielä tekemässä elämästäni elämisen arvoisen.

Kiitän perhettäni joka on aina tukenut minua kaikissa älyttömissä puuhissani ja toivottomissa yrityksissäni. Kiitän poikiani jotka ovat opettaneet minulle enemmän kuin minä heille. Kiitän miestäni joka käskee minun olla kreatiivinen ja nauttia elämästä, olla iloinen ja onnellinen sillä hän pitää huolen jokapäiväisestä leivästä.

Kiitän sattumaa siitä, että olen tässä ja nyt ja nautin elämästä ja ihmettelen päivä päivältä enemmän missä minä olen ja mitä tämä kaikki on. Kiitän itseäni kun tartuin mahdollisuuteen, jota ei ollut. Kiitän itseäni katsoessani peiliin siitä, että siellä vielä joku hymyilee takaisin.