Miksi me katsomme Downton Abbey-sarjaa?

by arjauusitalo

Kaikki katsovat nyt Downton Abbey-sarjaa. Keskustelemme henkilöistä aivan kuin he olisivat sukulaisiamme. Olen sitä mieltä, että kaikilla pitäisi olla oma Mr Carson. Eikä olisi pahitteeksi yksi Aunt Violet. Minulla kun ei ole yhtä ainoaa tätiä. Olen aina kahdehtinut kaikkia joilla on täti, joillakin useampia! Niistä nuoremmista sukulaisista en ottaisi ketään sukulaiseksi, ehkä entinen kuski Tom, niin olisi joku joka vaihtaisi talvirenkaat kanssani. Kokkia en huolisi, hänen laittamansa ruoka ei näytä kovin houkuttelevalta. Muistikuvani englantilaisesta ruoasta ei ole kovin mairitteleva.

Miksi me katsomme Downton Abbey-sarjaa? Me tarvitsemme sitä. Me suorastaan kaipaamme seuraavaa jaksoa. Emme jaksa odottaa jouluepisodia. Odotamme sitä enemmän kuin joulua. Miksi siis? Meidän oma perheemme ja sukumme on suppea, sukulaiset ympäri maailmaa hajallaan, ystävät niin rasittavan upptagna koko ajan, ei heitä ehdi tavata saati sitten viettää enemmän kuin kaksi tuntia kerrallaan heidän kanssaan. Vain eläkeläiset ja alle päiväkoti-ikäiset ovat vapaita seurustelemaan ystävien kanssa nykyään.

Muistan hämärästi nuoruudestani suuren pöydän, paljon kynttilöitä ja punaviinipulloja ja keskustelua joka ei ottanut loppuakseen vielä aamullakaan. Monta ystävää, monta pöytää, monta keskustelua, monella kielellä, monessa maassa. Downton Abbey on korvike sille kaikelle kunnes kaikki ystäväni ovat eläkkeellä ja meillä ei ole kiire mihinkään edes seuraavana aamuna eikä sitä seuraavanakaan…