Akademibokhandeln myy vielä kirjoja / tosin ei suomenkielisiä

by arjauusitalo

Kirjakauppa jossa voi istua mukavasti nojatuolissa tai sohvalla ja lukea kirjaa jota ei sitten ostakaan on vanha tuttu Akademibokhandeln. Siellä voi istua kahvilassa tuntikausia lukemassa teosta jonka jättää kirjakauppaan. Tai ostaa. Ehkä ostaa jonkun aivan toisen teoksen. Tai vihkon tai kyniä. Kalenterin ehkä. Nuorena ostin sieltä viikoittain kirjoja. Nyt yhä harvemmin.

Kirjakaupat häviävät yksi toisensa jälkeen. Tämä on vielä jäljellä ja Hedengrens Stureplanilla. Näissä silloin tällöin käyn. Nykyään ei ole lainkaan samanlainen tunne kulkea kirjakaupassa kuin ennen. Minäkään en ole sama kuin silloin kun opiskelin ja etsin luettavaa. Silloin, sanotaan 70-luvulla, viihdyin kirjakaupassa ja selasin, lueskelin, ostin kirjoja ja oli kiire kotiin päästä lukemaan uusi teos, tai sitten aloin lukea sitä jo junassa tai jäin johonkin kahvilaan lueskelemaan sitä.

Tämä tuli mieleen eilen kun istuin ystäväni B:n kanssa kirjakaupan kahvilassa ja hän näytti minulle ostamansa kirjan: Sofi Oksasen uusimman ruotsinnoksen. Minä en ostanut mitään. En löytänyt mitään ja kuten sanoin, lainatakseni Catoa, Kartago olisi tuhottava ja niin edelleen eli suomenkielisiä kirjojahan täältä ei voi ostaa.