Heinäkuussa turistina kotikaupungissa

by arjauusitalo

Tämän kesän olen viettänyt turistina Tukholmassa. Kaupunki on kaunis, toistan sen vielä varmuuden vuoksi: kaunis. Rauhallinen, hiljainen, viipyilevä, mietiskelevä, oikeastaan paratiisi maan päällä. On merta, on järvi, on saaria. Kahvila joka talon alakerrassa, melkein, ravintoloita tiheässä. Ja silti voi kulkea hukkuneena omiin ajatuksiinsa melkein missäpäin vain. Kukaan ei häiritse sinua. Kuulet italiaa, venäjää, saksaa, suomea lähinnä Drottninggatanilla. Voit kulkea kaupungin poikki keskellä kesäyötä, jossain lintu nousee ilmaan, pilvi siirtyy kuun eteen. Autoilijallekin tämä on upea paikka, kadut avoimet ajaa, siellä täällä risteyksessä kohtaa pari autoa toisensa. Kuin unelma on kotikaupunkini. Heinäkuun siis.

Suunnittelen asuvani täällä tulevaisuudessa joka vuoden heinäkuun. Ensimmäisestä viimeiseen päivään joka heinäkuun. Tämä on suunnitelmissa tulevaisuutta varten.

Ensi vuonna en voi aloittaa tätä uutta elämääni, mutta sitä seuraavana ehkä. Viettää heinäkuun täällä, siis.

Kannatan kotikaupunkiturismia, pääsee kotiin syömään kaupungin parasta ruokaa ja saa nukkua omassa vuoteessaan. Vielä muutama päivä tätä onnea. Sitten tulevat tukholmalaiset kotiin maailmalta, saaristosta, maaseudulta, ulkomailta. Då är det kört. Silloin ei ole ilo ajaa autolla läpi kaupungin ja pysäköidä tunniksi parkkitaloon. Ei ole ilo kävellä ruuhka-aikaan eikä jonotella kahviloissa. Mutta heinäkuu. Det är något annat det.