En kaipaa yhtään kirjaa josta olen luopunut

by arjauusitalo

Kyse on muiden kirjoittamista kirjoista, omiani kaipaan aina, niitä jotka tulen tulevaisuudessa kirjoittamaan, sitten jos ja kun. Näillä näkymin en. Muiden kirjoja en kaipaa. Olen lainannut saamatta takaisin. Olen antanut pois. Tyrkyttänyt. Antanut lahjaksi. Enkä kaipaa yhtään kirjaa joista olen luopunut.

Elämäni yksinkertaistamiseen kuului kirjoista luopuminen. Vien nyt kirjahyllyt kierrätykseen. Selailen lehtiä joista luovun seuraavaksi. Trooppiseen ilmastoon sopivat vaatteet jotka olen hankkinut mutta joille ei ole ollut käyttöä kierrätin myös. Neljästä untuvatakistani en luovu koskaan.

On hyvä luopua kirjoista joita ei lue, joko ne on lukenut eikä lue uudelleen tai niitä ei tule lukemaan. Antikvariaatista löydän joskus jotain mielenkiintoista, kotona sitten muistan, että minullahan oli tämä kirja joskus 70-luvulla – missähän se on? ja luen sen ja kierrätän sen, tai en lue ja kierrätän.

Ukin Kalevala ja äidin Anna-kirjat ovat vielä tallella. Niistä en luovu. Ne ja untuvatakit pysyvät.