Kenen kirjahyllystä löysit tuon kirjan?

by arjauusitalo

Katsoin eilen illalla elokuvan Pane e tulipani jossa Licia Maglietta nukkui accidental friendin olohuoneen sohvalla ja luki Huckleberry Finniä ja mitä muita kirjoja sattui löytämään. Tästä muistui mieleeni monet kerrat omassa elämässäni kun olen ystävien luona lukenut jotain mikä on sattunut olemaan käden ulottuvilla.
Varsinainen kesämuisto. Tuorein tällainen tapaus on Akiko Yosanon kirja Trassligt hår jossa on tankarunoja juuri sen verran että sen lukee yhteen menoon kun ei tiedä mitä muuta tekisi, mihin tarttuisi.

Yllättyminen on mukavaa. Etsimättäkin löytää. Nyt kun yhä useammat luopuvat kirjahyllyistään eikä kirjoja enää arvosteta kuten ennen näitä löytöjä ei enää tee kuten ennen. Antikvariaatit ovat minun kotikaupungistani katoamassa tyystin ja ne jotka ovat vielä pystyssä ovat nirsoja kirjojen suhteen kun niitä ei kerta lueta kuten ennen.

Entä kaikki ne lainatut kirjat? Ne jotka sinä lainasit jollekulle tai jotka lainasit jollekin? Joita omistaja ei koskaan enää tule näkemään. Onko sillä väliä?

Aurinko paistaa, toinen mukillinen kahvia on menossa ja minä tartun vielä kerran Akikon Yosanon kirjaan ja annan sen sitten eteenpäin jollekin tankarunoista innostuneelle. En kerää kirjoja. Kierrätän mielummin.

Kadotettu mikä kadotettu: Ett minne och
en längtan efter en fläkt
från solfjädern –
åh, vid fästet
var den så sliten… kuten Akiko Yosano kirjoitti.

P.S. Tietysti jos muistat lainanneesi minulta jonkun kirjan, voit palauttaa sen. Vice versa, jos olen lainannut kirjan jota en ole palauttanut, lupaan etsiä ja palauttaa sen.