Paluu yksityiselle alueelle

by arjauusitalo

Yksityinen alue

Luin psykoterapeutin Janna Malamud Smithin kirjan Private matters ja jäin miettimään, millainen yksityinen alue minulla on. Mitä tahdon muiden minusta tietävän ja mitä tahdon pitää yksityisenä, salaisena, piilossa, itselläni. Hän kirjoitti kirjan jouduttuaan kasvokkain kysymyksen kanssa kun hänen isänsä Bernard Malamud oli kuollut ja tämän yksityisiä papereita haluttiin käyttää kirjallisuudentutkimuksessa.

En ole mukana Facebookissa, luonnollisestikaan, en käytä mitään pikkulinnunkuvin somistettuja lyhytviestejä. Käytän sähköpostia, siinä kaikki, paperisia kirjeitä tai postikortteja en ole lähettänyt aikoihin, mitä nyt Fontainebleun matkalta, kun olin luvannut. Puhelimella lähetän tavanomaisia lyhyitä viestejä.

Mietin, mikä kaikki on minun omaani ja mikä leijuu jonkun suuryrityksen omistuksessa ties missä. Tämän vuoksi viestit ovat aika samanlaisia: osta avokadoja, tulen kuuden junalla, mennään vain sinne, tavataan, sovitaan niin. Ei mitään kovin yksityiskohtaista. Meilitkin alkavat olla toistoa.

P.S. Tuon postauksen tein huhtikuun 14. Pian sen jälkeen lakkasin kirjoittamasta blogia. Sain kuten ruotsiksi sanomme kalla fötter. Pian sitten tiesimmekin miten vähän yksityisyyttä meillä on. M.o.t.