Runoilija aamiaispöydän ääressä

by arjauusitalo

Luen brittiläistä lehteä ja siinä on pöydällä muutama vanha kirja pinossa, huomaan kiinnostavan kirjan nimen ja alan lukea sitä heti gutenbergin sivuilta: The Poet at The Breakfast Table. Aikansa elänyttä tekstiä, en jaksa lukea kuin sieltä täältä, rasittavaa ja väsyttävää, jätän kesken ja mieleeni tulee se, mitä olen usein ajatellut, että kirjojen nimet ovat usein kiinnostavampia kuin kirjojen sisältö. Näin ollen liikun kirjakaupan hyllyn edessä hitaasti lukien kirjojen nimiä, se riittää hyvin. Nautin niiden tuomista mielikuvista enkä edes vaivaudu ottamaan kirjoja hyllystä. 

Runoilija aamiaispöydän ääressä, sehän olen minä, huomaan. Olin aikaisemmin aamulla lähettänyt meiliä kolleegalle kehuen miten yritän kirjoittaa uudella tavalla, löytää oman nykyisen ääneni, enkä kirjoittaa sillä joka kuului aivan toiselle henkilölle, sille joka olin ennen, tai eiliseen saakka. Niinpä. 

Vaakasuoraan sataa lunta. Maisema on valkoinen. Yritä tässä olla originelli. En tiedä.