Kulturtant eli kulttuurin ylläpitäjä liikkeellä taas

by arjauusitalo

Eilen kävin Dramatenin pikku näyttämöllä katsomassa näytelmän jossa 5-7-vuotiaiden lasten sanomista lausahduksista on koottu näytelmä aikuisille, aikuisten näyttelemä ja koko  kaupungin kulttuuritantat täyttivät katsomon. En ole nauranut niin sydämellisesti aikoihin ja minä nauran sydämellisesti usein. Lapsena ihminen on parhaimmillaan – niin ja sitten kun on saavuttanut arvosanan kulturtant eli kulttuuritantta. Nämä ovat tämän kaupungin hauskimpia henkilöitä, jos minulta kysyt. Olin kirjoittaa kauheimpia henkilöitä ja kauhistuin itse, mistä se tuli?

Eilen esimerkiksi nautin pasta-annoksen teatterin läheisessä ravintolassa ennen kulttuurikokemusta. Ravintolassa juttelin naapuripöydässä istuvan lastenpsykiatrin kanssa, joka kertoi elämänsä tarinan, pääsimme Italiassa asuviin lastenlapsiin saakka kun joimme espressot ja nautimme tryffelit ja erosimme ystävinä sanomatta edes nimiä toisillemme. Hän oli seitsemänkymmenen ikäinen nainen, juuri näitä kulttuuritanttoja, opiskelee italiaa että voi lastenlasten kanssa seurustellessaan puhua näiden kanssa. Istahdettuani punaiseen plyyssinojatuoliin minun kanssani alkoi keskustella nainen joka kuului suureen seurueeseen opettajia. Hän kertoi, että oli aika varautunut tullessaan katsomaan näytelmää, mutta lopulta kuivattuamme naurunkyyneleitä koko näytelmän ajan hän sanoi, että ei ikinä olisi uskonut, niin hyvä. Tukholmalaiset ovat jotenkin avoimia nykyään, puheliaita, hausk0ja. Ehkä tämä pätee ensi kädessä näihin tanttoihin joilla ei ole mitään menetettävää. Kotona kerroin pojalleni, ja hän sanoi, että tämä on siksi, kun minä olen niin avoin. Ahaa, sekö se on. Minulle on helppo uskoutua, kertoa elämänsä tarina. Ennen sanoin, että vain suomalaiset ovat niin avoimia, ehkä ruotsalaiset ovat saaneet hyviä vaikutteita suomalaisilta….