Viikko ilman uutisia

by arjauusitalo

Tänään on kuudes päivä jona aktiivisesti vältän uutisia. Ja kuitenkin kolme uutista on jostain tunkenut tietoisuuteeni: englantilaispariskunta odottaa lasta, täällä sataa pian lunta, sushia pitää välttää syömästä. Muuta en tiedä enkä tahdokaan tietää.

Koetan elvyttää runoilijan joka kerran olin. Seuraan kyyhkyjen puuhia katolla, jokea, vähäistä liikennettä,  tuulta puissa, aurinkoa, kuuta pilvettöminä päivinä, öinä. Keskityn olemassaolon ytimeen, koetan elää yksinkertaisesti kuten aina, yhä yksinkertaisemmin. 

En kaipaa uutisia enkä sääennusteita, kurkistan ulos ikkunasta ja näen, millaista on.

Yritän olla tässä ja nyt. En kaipaa mihinkään. Hidas ilta täyttyy tapahtumattomuudessaan kunnes on yö. Olen perillä. Ei kiire mihinkään.

Kuulen vaimeaa pianonsoittoa, tunnistan Ravelin, sitten taas pianistin omia säveliä. 

Ei kiinnosta mitä maailmalla tapahtuu. Ajatella, että minä olen maksanut siitä ilosta, että olen saanut lukea uutisia netistä.

Tänään heräsin, näin, että yöllä oli tullut lunta. Viikko kulunut ilman uutisia ja olen selvinnyt hyvin tietämättä, mitä kaukana tapahtuu.