Luistelijat keinojäällä, Tarkovskin päiväkirjat ja tavaratalo täynnä tavaraa

by arjauusitalo

Luen lähes tuhatsivuista kirjaa, Andrei Tarkovskin  Martyrologion-päiväkirjoja vuosilta 1970-1986. Ei muuta. Tuli vain mieleeni. Muuten en tee yhtään mitään. Piirrän mallista tanssijaa iltasella monen muun kanssa suuressa salissa. Käyn uimassa. Tapaan ystäviä. Tänään istuin kantapaikassani lasitalossa latella ja katselin ihmisiä jotka kiirehtivät puiston poikki, nuoria oli luistelemassa keinojäällä. Kiersin etsimässä jotain tavaratalossa, kaupungin viimeisessä, ne eivät ilmeisesti ole enää  muotia. Ihmettelin tavaranpaljoutta ja tyytyväisenä tajusin,  että en tarvitse mitään tästä. Jos vain löytäisin sen yhden tavaran, jota tuli etsimään. Löytyihän se, jään miettimään, tarvitsenko sitä. Tulin kotiin ja jatkan lukemista. Päätän katsoa Tarkovskin elokuvia.// Katson puoleen väliin elokuvan Peili. Muistan, että ystäväni  A. nukahti kesken elokuvan kun kävimme sitä katsomassa sen ollessa uusi. Nyt lopetin katsomisen puolessavälin ja päätin jatkaa myöhemmin. Huomaan miten elokuvakerronta on nopeampaa nyt ja huomaan huokailevani kun kerronta on hidasta. Mietin, koskeeko tämä myös runoja, romaaneja. Ehkä.