Täysikuu, musta taivas, iltatähdet eikä riviäkään runoa

by arjauusitalo

Istun koneen ääressä ja kuu nousee öiselle talviselle taivaalle. On kylmä. Näen tähtiä siellä täällä.

Eikä riviäkään runoa. Tuijotan ulos. Kuulen bussin jarrujen äänet. Ei juuri muuta.

Tyhjensimme äsken parvekkeen, veimme kesähuonekalut kellariin.

Joudan seisomaan aamukahvilla parvekkeella tästedes.

Helsingissä ovat olleet kirjamessut, ajattelen. En ollut siellä. Olin hädin tuskin edes täällä.

Huomenna alkaa uusi viikko. Marraskuu, talvi, talvirenkaat, lunta.

Ei runoa, ei riviäkään.

Kuuntelemme Vysotskyä joka laulaa susista, hevosista.

Iltateetä ja tuoretta leipää luumuhillon kera.

En osaa pyytää enempää. Olen tyytyväinen.