Konkurssin partaalla luodaan parasta taidetta

by arjauusitalo

Taiteilijoista suuri osa on halki aikojen luonut parasta taidetta konkurssin partaalla tai elämänikäisen konkurssin sokkeloissa. En puhu itsestäni. Olen aina luovinut elämän karikossa jotenkuten ja selvinnyt aika hyvin. Kuitenkin vaikkapa kirjailijoiden parissa taloudellinen epävarmuus on yleistä ja tunne siitä, että nurkan takana on konkurssi, on yhtä yleinen. Onko niin, että juuri katastrofia odotellessa tehdään kaikkein loistavinta taidetta, köyhinä ja kurjina? Vauraalta taiteilijalta työkalut jotenkin tylsyvät, ei oikein suju.

Mistä suomalaiset kirjailijat nyt kirjoittavat? En tiedä. Käyn joskus kun joudan Suomessa ja katselen Suomalaisessa kirjakaupassa, mitä sieltä löytyy. Itse olin töissä siellä kauan sitten ja muistan vain miten hatarin perustein kirjoja silloin ostettiin. Kirjailijan nimi oli sattunut unohtumaan ja kirjankaan nimeä ei oikein saanut mieleen. Vieläkin teen kirjalahjapaketin paremmin kuin kukaan jonka tunnen. Näkisit!

Tällä hetkellä olen tauolla, en lue, tuskin kirjoitankaan. Odotan tietoa siitä miten romaaninkäsikirjoituksen käy ja sitä odottaessa saakin pitkän loman, puolen vuoden paussin jonka aikana voi tehdä muuta tai olla tekemättä mitään. Voi täyttää hakemuksia ja blogata. Onhan sekin jotain. 

Konkurssin partaalla luodaan parasta taidetta. Tätä olen ajatellut joutessani. Enkä ole saanut kirjoitettua muuta kuin tämän. Jään tuijottamaan ulos ikkunasta: kirsikkapuun latva huutaa oranssina ja lehdet ovat viimeisiä päiviä puussa ennen rajua tuulta. Aurinko paistaa. Kaikki on hyvin.