Liitokiekkopeli ultimate ja kirjailijan ammatti

by arjauusitalo

Luen sattumalta liitokiekkopeli ultimaten sääntöjä. Sitä ennen tutustuin kastijärjestelmään Intiassa Aljazeeran sivuston ohjelmaa seuraten samalla kun katsoin toisella silmällä elokuvaa Notorious ja nautin aamiaiseksi kahvia. Löysin ultimaten säännöistä paljon sellaista mikä pätee kirjailijan työhön. Tuli vain  mieleeni. Voi pelata sisäpelikengissä, ei maksa mitään ja usein alkaa kausi syksyllä. Menoja ei ole kuin jäsenmaksu ja ne kengät. Kirjailija voi hyvin tehdä työtään paljasjaloinkin, tietysti, jos niikseen on.

Kontaktittomuus kuuluu olennaisena pelin henkeen, siitä juttu lähtikin alkuun: kirjailija on melko uppeluksissa tehdessään työtään, yksin, eristyneenä, kontaktittomana.

Pelaanko tätä peliä vielä vai vaihdanko lajia? Mietin, mitä osaan ja palaan aina ruutuun yksi jossa näppäilen tangentteja ja totean, etten osaa juuri muuta kuin kirjoittaa. Suuri osa maailman ihmisistä osaa juuri kirjoittaa. Joten. Palaan katsomaan elokuvan loppuun, juon kahvia vielä toisenkin kupillisen ja mietin pelin sääntöjä. Miksi intialainen koskemattomien kasti tulee mieleen? Tätä täytyy ajatella.