Uudenpelko/misoneismo

by arjauusitalo

Koetin aamusella taas kerran harventaa kirjahyllyä eteisessä johon aina vain tulee uusia kirjoja vaikka yritän niistä päästä eroon. Eilen vei ystäväni yhden jonka hän väen väkisin lainasi minulle vuosia sitten. Hän sanoi koettavansa antaa sen jollekin ja jos epäonnistuu, hän vie kierrätykseen. Löysin kirjan jossa kerrotaan symboleista ja siinä oli monta valokuvaa herra Jungista. Löysin kuitenkin uuden sanan joka jäi mieleeni kun söin porkkanakeittoa ja selailin jotain käteeni sattunutta lehteä. Misoneism englanniksi ja italiaksi misoneismo – etsin heti netistä suomennoksen uudenpelko. En ole kuullut sanaa ennen, ehkä Suomessa oltiin ennen vanhaan – silloin kun minä siellä asuin – niin progressiivisia ettei pelätty mitään, etenkään mitään uutta. Ja nyt: uudenpelko.

Luin loppuun kirjan Ranskan vallankumouksesta ja ajattelin, että ennemminkin pelkää menneisyyttä kuin tulevaisuutta, enemmän sitä mitä ihmiskunta on jo kokenut kuin sitä mikä on tulossa. 

Listaan kymmenen uutta asiaa joita en pelkää, pukeudun ja lähden palauttamaan vallankumousta takaisin menneisyyteen eli paikalleen kirjastoon. 

Kun on omassa nimessä sana uusi ei oikein osaa pelätä mitään uutta, se tuntuu vanhalta, totutulta, kuluneelta jopa. 

Misoneismo, italiaksi, sitä voi siis käyttää jossain vaiheessa, jos joutuu italialaisten kanssa sanaharkkaan ja puolustaa jotain uutta, tulevaa. Siis jos.