Kolme viikkoa intensiivistä kanssakäymistä ihan oikeiden ihmisten kanssa

by arjauusitalo

Intensiivistä siten, että olen seurustellut enemmän oikeitten ihmisten kuin heidän avatariensa kanssa. Olen tavannut ihmisiä, istunut silmäkkäin  ja keskustellut. Olen kuunnellut tuttuja, ystäviä, sukulaisia. Olen jopa löytänyt yhden sukulaisen. Ei, että pikku Aino olisi ollut  hukassa vaan pikemminkin niin, etten tiennyt tarkkaan hänen olevan olemassakaan. Mukava yllätys!  Myös O. oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Joistakin kuulee mutta vasta itse tavattuaan heidät tuntee heitä vähääkään.

Olen istunut syreenien alla nauttimassa kuohuvaa ja pientä hyvää sekä  keskustellut kirjallisuudesta.

Olen juhlinut ylioppilaita ja hyrissyt itsekseni Gaudeamus igiturin koska nuorempi polvi ei ole saanut etuoikeutta oppia latinaa.

Olen tavannut A:n ja B:n ja C:n. Tuntuu kuin olisin tavannut koko aakkoset.

Olen vieraillut sukulaisten luona, tavannut heidän ystäviään.

Vanhin tapaamistani sanoi: Maailma on kyllä ihan uusi, ihan toisenlainen.

Kuljin lapsuudenpolkuja, Helsingissä muistin, missä punainen ilmapallo karkasi minulta vappuna 1956, missä istuttiin isovanhempien kanssa kalliolla katsellen merelle. Kukaan ei arvannut, että sen meren yli kulkisin edestakaisin vuosikymmeniä.

Matkaanlähtijöitä on saatettu ovelle, satamaan ja lentokentälle. Matkalaukkuni on jäänyt purkamatta.

Nyt on sitten ikävä kaikkia joita olen tavannut. Otan ja puran laukkuni.