Öiset kartat, sitruunaleivos ja syreenejä

by arjauusitalo

Unesta herättyäni laittelin aamukahvia kuten puoli ihmiskuntaa.

Juuri ennen heräämistä ostin karttoja, kartan toisensa jälkeen. Niitä oli monta. Tyhjensin koko kaupan. Päättäväisenä etsin karttoja jotka peittäisivät seinät ja katon. Ajattelin asua käänteisessä maapallossa, jossa maapallo turvallisesti pitäisi minut sylissään, sisällään, uuvuttaisi minut tuttavuudellaan, kotoisuudellaan, joillaan, vuorillaan, pikkukylillään joiden nimet on kirjoitettu pienin kirjaimin jotka lupaavat kotia.

Eilen juoksin Kungsholmenilla etsimässä Petite Francea, Pikku Ranskaa joka on minulta ollut hukassa ennenkin. John Ericssonsgatan 6. Syreenit kukkivat ja ihmisiä istuu ulkopöydissä, kotitekoista jäätelöä on tarjolla vaunussa ovensuussa. Kuljin oikeaan, vasempaan, länteen? ja ison valkoisen talon ohi jossa on vihreä katto. Koulun nurkalta, siinä on kahdeksan hevoskastanjaa, siitäkö? Kartanlukija ei tiennyt, olivatko puut juuri hevoskastanjoita mutta ohjasi minut vielä kerran oikealle ja sitten vasemmalle. Olin perillä. Kaikki tämä Google-kartan mukaan jota minulle luettiin luurissa. Löysin kahvila-leipomon ja ostin kassikaupalla leivoksia ja voisarvia, tukholmalaisoloissa tämän parempia en löydä mistään. Suosittelen, jos eksyt nurkille.

Jotain yllättävää on nurkan takana: syreenit, jäätelövaunu, Merci, Madame, Tartelette au citron, ruokahissi jolla entisen kollektiivitalon asukkaat saivat valmiin ruoan keittiöstä alakerrasta. Yöllä uni oli täynnä karttoja.