Aamiainen Blogistanissa

by arjauusitalo

Katan illalla aamiaistarjottimeni: Nuutajärven lasikulho, Iittalan lautanen jota koristaa mustavalkoinen kansallisromanttinen aihe  pellavaliinalla. Minulla ei ole kotiapulaista eikä butleria, harmi. Joudun itse hoitamaan tällaisetkin asiat sen lisäksi, että minun pitää kirjoittaa ja lukea ja olla à jour koko maailman kanssa. 
 
Nautimme siis aamiaisen yhdessä, minä ja kolleegani, oletan, että lukijani on kirjailija, meillähän on aikaa ja rikas sisäinen elämä, me voimme viipyä aamiaisella tuntikausia kun ei ole kiire mihinkään. Hyvää huomenta.  
 
Joskus fuskaan ja juon aamukahvin jo keskellä yötä, näin ollen voin nukkua kaikessa rauhassa aamulla niin pitkään kuin haluan. Ei tarvitse kahvinhimoissaan hyökätä aamuyöstä keittiöön vaan saan nähdä unet valmiiksi. Mikään ei ole ikävämpää kuin herätä aamulla kesken unta, se häiritsee sitten koko päivän työntekoa, en osaa keskittyä mihinkään kun koetan arvailla, miten uni olisi mennyt, jos olisin saanut nähdä sen loppuun.
 
Mustarastas laulaa pateettisesti sateessa ikkunani alla kirsikkapuun oksalla. Miten surullista onkaan kun on vuoden paras aika ja näyttää tällaiselta kuin tänä iltana: harmaata maisemaa piiskaa sade ja kirsikkapuun terälehdet satavat kuin japanilaisessa runossa.
 
Aamiaismukini kyljessä Muumipappa ja Muumimamma halaavat toisiaan. Tämä antaa aamulle lohdullisen tunnelman ja rohkenen aloittaa uuden päivän.