Kevyt ja vapaa olo

by arjauusitalo

Kun on saanut proosatekstin valmiiksi ja ryhtyy tekemään työtä lyriikan parissa tuntee – miksi passiivissa? – tunnen oloni kevyeksi ja vapaaksi ja ihmeellisen iloiseksi.

Runous on jotain aivan muuta. Rivien väliin mahtuu paljon enemmän kuin riveille koskaan. Siinä runoilijan vapaus.

Päivä on harmaa ja tuulinen ja silti hymyilen hämärissä jo herätessäni kun muistan mitä on odotettavissa tältä päivältä. Ei mitään erityistä. Selailemista, lukemista, katson jotain elokuvaa, youtubea, luen Gutenbergin projektin sivuilta jotain ikivanhaa tekstiä, nautin elämästä.

Kirjoitan muistiin muutamia sanoja: näkee toisin, kuka on henkilö, variaatio, trubaduuriystävä. Tästä tulee elävä esitys. Näyttelijä ei vielä tiedä siitä mitään. Lavalla kiiltävät vielä eiliset paljetit.