Eksynyt LinkedIn’iin

by arjauusitalo

Jouduin epähuomiossa mukaan LinkedIniin kun joku tuttava lähetti tärkeää postia sitä kautta enkä ymmärtänyt ettei sieltä osaa pois. Joku osaa, joku ei, minä en. Nyt roikun mukana täysin passiivisena, saan tietää silloin tällöin, että se ja se on sen ja sen tuttava. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Kaikkialla neuvotaan kirjailijoita olemaan vahvasti mukana sosiaalisessa mediassa, risti kattoon!

Mitä iloa siitä voisi olla, jos jollain on hyviä neuvoja, otan mielelläni vastaan.

Eikö riitä, että tapaa omia ystäviään, siinä on sosiaalista menoa aivan tarpeeksi, yhtenään on mentävä tapaamaan yhtä ja toista ystävää, mentävä ja tahtoo mennä. Mutta osallistua LinkedInin tapaiseen tiesmihin, en tiedä. Heti kun osaan, häivyn siitä.

Ymmärrän hyvin suomalaisen tietokirjailijan joka kertoi nettilehdessä omistavansa maapuhelimen ja vain sen, jo kännykkä aiheuttaa keskeytyksiä.

Eli jos en reagoi mitenkään tai vastaa niille jotka ovat mukana LinkedInissä, se johtuu siitä, etten ymmärrä sen päälle eikä se kiinnosta minua ja otan itseni tai nimeni pois heti kun ymmärrän, miten.

Järkytyin jo silloin kun eräs ystäväni kertoi  minulle, että nyt hänellä on kolmesataa kaksikymmentä ystävää Naamakirjassa. Apua, ajattelin. Enkä ikinä edes harkinnut siihen liittymistä.