arjauusitalo

Just another WordPress.com site

Category: Uncategorized

Yritys ymmärtää

Luin kirjan jossa mies yrittää ymmärtää naisia lukemalla heidän kirjoittamiaan kirjoja. Se on sympaattinen kirja ja avaa silmät näkemään miten me luemme miesten/naisten kirjoja kun satumme olemaan mies/nainen. Suosittelen sitä niille, jotka käyttävät toista kotimaista. Kirjan nimi on I motstånd växer tanken ja sen tekijän nimi on Crister Enander. Hän kertoo miten kulkee pitkin Lundin öisiä katuja miettien kirjoittamista, lukemista, kirjailijan elämää. Enander kulkee pimeitä lundilaisia katuja ja miettii sitä miten naiset ovat vaikuttaneet hänen elämäänsä, joko tutustuttaen hänet naisten kirjoittamiin teoksiin tai hänen lukemiensa kirjojen kautta. Herregud miten vaikeaa on kirjoittaa suomeksi, jag säger då det.

Teos jossa mies pohtii naiskirjaijoita, heidän teoksiaan ja myös samantien naisten asemaa maailmassa ja naisten elämää on todella piristävä poikkeus…

Sateisesta läntisestä provinssista tervehtien, eder Arja.

Lukea vai kirjoittaa kirja?

Kahden vaiheilla.
Lukea vai kirjoittaa kirja.

Selaan muistiinpanokirjoja jotka tuhoan sitä mukaa
kun löydän niistä entisen itseni miettimässä samaa.

Kuukkeloin kirjojen määrän maailmassa.
Kallistun lukemisen puolelle. Luen.

Teen muistiinpanoja. Kirjoitan lyhyttä tekstiä.
Viisi sivua kirjassa. Ensi vuonna. Antologia.

Tämän päivän sankarit

Otimme vastaan ruotsalaiset jalkapallosankarit Kungsanissa tänään. Istun kahden nuoruudenystäväni kanssa ja juomme viiniä ja juttelemme elämästä yleensä ja kaikkein vähiten jalkapallosta. Yhtäkkiä Kungsträdgården on täynnä väkeä. Täynnä. En koskaan ole ollut mukana moisessa. Ruotsinliput liehuivat, ihmiset nauroivat, juttelivat vieraiden kanssa, hymyilivät, ottivat kuvia, lauloivat kansallislaulun joka loppuu jag vill leva jag vill dö i Norden ja tunnelma oli kuin urheilujuhlassa, johon olimme vahingossa joutuneet. Nousin tuolille katsomaan mitä lavalla tapahtui, jalkapalloilijat nostivat yleisön nähtäväksi pokaalin ja kansa riemuitsi. Mats Zelmerlövin laulu We are the heroes kuului ilmassa ja kansa lauloi mukana, tämä voitti Euroviisut, jos arvon lukijani ei tiedä sitä. Olin ymmälläni. Tämä on kulttuuria tänään. Jalkapallo, Euroviisulaulu, kansaa puisto täynnä. Ennen täällä kasvatettiin kuninkaalle punajuuria ja palsternakkaa, tänään täällä juhlitaan sankareita. Sellaista tänään Tukholmassa.

Kuolemansiivous lähes tehty

Käyn läpi viimeisiä vaatekappaleita joihin en mahdu, muistiinpanovihkoja, joita en koskaan tule lukemaan, lehtiä, jotka selaan läpi ja vien kierrätykseen.
Sitten olen valmis. Pian. Ihan pian. Ja onhan tätä tehty, kuolemansiivousta.

Skannaan vielä muutamia valokuvia ja lähetän niille, joiden nuorempi hahmo niistä löytyy. Kyselen kirjeitä lähettäneiltä, josko tahtovat kirjeensä takaisin vai laitanko pois. Kotoa muuttaneen aikuisen pojan jättämiä tavaroita laitan myös pois, hän ei tahdo niitä nyt eikä koskaan.

Kuukkeloin Puustellin keittiöitä ja koetan päättää, millaisen niistä valitsen. Vai otanko kuitenkin Ikean.

Ulkoruotsalainen ystävä tulee maailman toiselta puolelta, olen säästänyt hänelle puoli metriä lukemista, jota en tahdo takaisin.

Kyllä tämä tästä, olen sanonut jo vuoden päivät. Ystävät ovat ottaneet osaa ja antaneet neuvoja sekä tehneet itse omaa kuolemansiivoustaan.

Mihin? En tiedä. Vielä.

Ihmiskunnan tärkeimmät kysymykset tänään

Etsin tärkeimpiä kysymyksiä netistä ja suomenkielellä jouduin Helsingin yliopiston sivulle.
Siellä pyydettiin lahjoituksia. Ei listaa tärkeimmistä kysymyksistä joita voisi kätevästi
ajatella ja pyöritellä mielessään aamukahvilla. Tyydyn siis kuuntelemaan sadetta ja lintuja.
Luen uutisia maailmalta. Palaan arkeen kesän kohokohdan jälkeen.

Unessa pysäköimme kovalla rytäkällä robottikulkuneuvoa joka muistutti ikävästi jotain
ammoin sukupuuttoon kuollutta suurta eläintä. Herätessäni olin tyytyväinen sateenropinaan.
Ei tarvitse mennä ulos samaan raikasta ilmaa tai mennä ulos kun aurinko paistaa.
Sen opin lapsuudessa. Sadesää on hyvä syy pysytellä sisällä ja ajatella suuria kysymyksiä.
Vastauksia ei vain löydy googlaamalla noin vain. Näköjään.

Köyhistä tulee kirjailijoita

Luen monen eri kirjailijan, kirjoittajan tekstiä siitä miten kirjailijat ovat köyhiä. Eikö lähinnä ole niin, että köyhät ryhtyvät kirjoittamaan.
Ei niin, että kirjoittamalla ihmisestä tulee köyhä. Koetan muistella rikkaita kirjailijoita, ihmisiä joilla ei ollut taloudellisia huolia ja
silti ryhtyivät kirjoittamaan kirjoja. Onhan sellaisiakin ollut. Näytää vain siltä, että monella köyhällä on paljon sanottavaa. Rikkailla on
sanottavaa, mutta he sanovat sen, eivät kirjoita siitä kirjaa. Miksi? Kuunnellaanko rikkaita enemmän kuin köyhiä? Siksikö köyhä ryhtyy kirjoittamaan?
Rikas vain sanoo mitä haluaa sanoa ja sillä selvä. Ei hän siitä köyhdy. Köyhä kirjoittaa eikä rikastu.

Mennäänkö Hedengrenille vai ensin kahville?

Pian voidaan mennä kahville heti suoraan tultuamme Stureplanille. Kun Hedengrens bokhandel menee
konkurssiin kuten nyt odotetaan tapahtuvan, pääsee heti fiikkaamaan.
Vuodesta 1897 asti voi ensin käydä ostamassa kirjan Hedengreniltä tai vain selailla kirjoja,
hengittää inspiroivaa intellektuellia ilmapiiriä. Henkilökohtaisesti en ole käynyt Hedengrenillä
kuin vuodesta 1974 mutta ehdin viettää siellä monia tunteja ja ostaa sieltä monia kirjoja.
Konkurssi uhkaa nyt Hedengreniä. Se tuntuu henkilökohtaiselta menetykseltä, ei vain minusta,
vaan monesta muustakin.

Yhdeksällä kielellä julkaistuja kirjoja voi ostaa sieltä, tosin ei suomalaisia. Mitäs me
kielitaitoiset, luimme sitten niillä kielillä, joita oli tarjolla, eikö?

Ensin menivät antikvariaatit ja nyt katoavat yksi toisensa jälkeen kirjakaupat.

Kahviloita sen sijaan on Tukholmassa joka talon alakerrassa. Se nyt tuntuu miellyttävältä
kehityksenkululta. Kahvikin on paljon parempaa kuin anno 1974. Nyt ollaan palattu
suodatinkahviin kahviloissa. Joten mennäänkö Hedengrenille kun se nyt vielä on olemassa vai
ensin kahville?

Missä olisi hyvä ajatella?

Liikkuessaan maailmalla alkaa nähdä asioita eri näkökulmista. Niinkö. Onko varmaa.
Sinistä ja punaista. Kultainen kolmio. Musta läiskä. Ikkunan takana kaksi miestä
katsoo horisonttiin. Koira tuntee minut vuosien jälkeen. Outoa.
Luetaan vasemmalta oikealle ja päinvastoin. Muistetaan lapsuus ja unohdetaan.
Ratkaistaan testi. Onnistutaan. Harjoitetaan ammattia. Jäädään eläkkeelle. Hyvä.

Mutta missä olisi hyvä ajatella?

Ihan vain parvekkeella. Naapuritalon katolla lokki hautoo munia. Kuukausiakausia
ja sitten yksi, kaksi miten monta uutta lokkia kirkumassa ja likaamassa ympäristöä.

Ikkunasta on näkymä kulunut pois, vaidetaan uudet ikkunat. Vaihdetaan maisema.

Etsin hyvää paikkaa ajatella. Onko ehdotusta?

Kun on tullut kerättyä vaikutteita, entä sitten?

Kerätä vaikutteita, ja sitten? Kirjoittaa? Luoda? Olla kreatiivinen?
Ulkomailla, matkoilla niitä saa kerätyksi, vaikutteita, totta.
Ja sitten. Kirjoittamaan.
Se ei toimi aina ihan automaattisesti.

Olen kerännyt muutaman viime vuoden aikana vaikutteita Ranskan maaseudulla,
Roomassa, Marokon eri kaupungeissa ja Atlasvuoristossa ja tietysti
Tukholmassa, jos tämä vielä lasketaan ulkomaaksi Suomessa.

Ja – ei mitään. Ei yhtään mitään.
Niinkin voi käydä.
Jääkaapin oveen olen kiinnittänyt mieheni kehoituksen: var kreativ.
Eikä silti yhtään mitään.

Vielä.

Kulturtant

Ruotsissa on olemassa käsite kulturtant. Nämä tädit täyttävät katsomot, ostavat kirjat, käyttävät eläkerahansa kulttuuriin, oopperaan, tanssiin, teatteriin, taiteeseen, kirjallisuuteen, kaikenmaailman matineoihin.
Tuli vain mieleeni.

Katsomossa on valkoisia hiuksia, harmaita hiuksia, vierekkäin istuvia tätejä kuiskuttelemassa ennen näytännön alkua, väliajalla nauttimassa viiniä ja niin edelleen. You get the idea?

Millä tavalla nämä tädit otetaan huomioon taidetta luodessa? Elokuvia – kyllä, nyt kumma kyllä, teatteria, joo, kirjoja, no, ja kaikkea muuta, hm.

Aurinkoisena lauantaina miettii tällaisia kun tietää, että sunnuntaista eteenpäin Tukholmassa taas sataa ja voi lukea romaania, runoja, käydä elokuvissa iltapäivällä…katsomossa oli tasan seitsemän henkeä kun näin elokuvan Min vän Antoine jossa Catherine Deneuve – kulturtant deluxe – veti pääosaa….

Follow

Get every new post delivered to your Inbox.