arjauusitalo

Just another WordPress.com site

Category: Uncategorized

Norjalaiskirjailija kritisoi ruotsalaista PK:ta

Täällä Ruotsissa ollaan PK eli poliittisesti korrekteja. En tiedä, onko se hyvä vai huono asia, en ole poliitikko.
Juttu sai aamulehdessä paljon palstatilaa ja sitä on nyt sitten kaikkialla kommentoitu. DN eli Dagens Nyheter julkaisi jutun, muistaakseni.
Näin kirjailija saa huomiota, lukijoita ja mahdollisesti joku menee kirjakaupan kautta kotiin ja ostaa Knausgårdenin kirjat.
Mielenkiintoista, eikö totta?
Silloin tällöin joku onnistuu tekemään tuollaisen markkinoinnin edistämiskampanjan ja monet innostuvat siitä. Minä en.
Luen tällä hetkellä kirjaa Upplysningen En analys av dess attityder och värden jonka Norman Hampson kirjoitti. Kivaa kevätlukemista.
Odotellessani uutta valistuskautta kahlaan sen loppuun ihan ilomielin.

Jos jotakuta kiinnostaa, niin täältä se löytyy: http://www.dn.se/kultur-noje/kulturdebatt/karl-ove-knausgards-rasande-attack-pa-sverige/

Kohta ohi eikä vielä alkanutkaan

Kesä siis.
Pohjoisessa kesä on mitä on. Lyhyt ja sateinen.
Eilen kävin katsomassa NK:n tavaratalossa vihreänturkoosia kaikenpeittävää untuvatakkia.
Tänään seisoin kukkivan hevoskastanjan alla ystäväni kanssa keskustelemassa universumista ja kaikesta.
Valkovuokot vielä kukkivat bussipysäkin vierellä.
Olen lopettanut valittamisen ja alkanut kulkea samoissa vaatteissa vuodet ympäri. Se on realistista.
Se on taloudellista ja loppujen lopuksi on ihan sama.

Nytkin sataa. Som sagt.

Kerjäläisestä kirjakauppiaaksi, ruotsinlaivan tuntumassa

Tässä artikkeli jonka luin aamukahvia juodessani tänään.
http://www.dn.se/sthlm/de-skankta-bockerna-blev-luminitas-jobb/
Enpä osannut linkkiä laittaa komeasti kuten pitäisi. Siinä se on silti.
Joku tukholmalainen lahjoitti kirjoja ja kirjoitti kyltin ja näin
kerjäläisestä tuli kirjakauppias. Yksityiset ratkaisivat yhteisen asian.
Jos matkaat Tukholmaan niin maanalaiselle mennessäsi ohitat varmaan tämän kirjakaupan
käytävässä jota pitkin mennään junalle.
Monenlaisia kirjakauppoja maailmaan mahtuu.

Kirsikkapuiden kukkiessa

Kuljin eilen ystävien kanssa Kungsträdgårdenin eli kuninkaallisen puutarhan läpi muutaman kerran. Kirsikkapuut ovat parhaillaan kukassa, juuri nyt on kevään paras aika. Upeaa. Ja mitä tekevätkään ihmiset puiden alla? Ottava selfien. Valokuvaavat itseään, taustalla ovat kirsikkapuiden vaaleanpunaiset kukat. Näitä kuvia on netti tulvillaan. Mutta itse kokemus. Seistä puiden alla, tuntea leijuvansa kukkien seassa kun katsoo ylös….Läsnäolo. Kokemus. Tässä ja nyt.

Kirjojen nimet riittävät

Vietän hetken paikallisessa kirjakaupassa lukien kirjojen nimiä.
Nautinnollinen hetki.
Millaisia nimiä kirjailijat keksivätkin.
Tai joku ne keksii heidän puolestaan.
Nimet riittävät, en osta mitään.
Tämä riittää, ajattelen. Mitä mielenkiintoisia nimiä ändå.

Niin harva teos yllättää, että pitäydyn klassikoihin, klassikoissa?

Aurinko paistaa, vaahteran kukat aukeavat ikkunan alla.
Kirjojen nimet riittävät tällä hetkellä.

Osatappa eksyä kunnolla

Autossa on puhuva kartta, puhelimessa kartta jota voi kurkistaa koska vain, pimeälläkin sen näkee, valaistun kartan.
Missä enää voi päästä eksymään? Ehkä en ole oikea ihminen ottamaan tätä asiaa esille kun osaan eksyä kotikaupungissakin.
Mikä nautinto flaneerata, kulkea rauhassa pitkin katuja, löytää tori, ranta, katu, puisto. Jäädä nauttimaan olemassaolon
pienistä odottamattomista hetkistä, yllätyksistä. Eksyä. Ihmetellä, missä mahtaa olla ja carpe diem. Noin vain. Ihan
helppoa. Pysähtyä. Levähtää. Olla. Olla eksyksissä. Ei hätää. Näin pitääkin olla. Pitää osata eksyä. Osatappa eksyä kunnolla.

Miljonäärirunoilija

Naapuri ei pääse itse ulos sairas ja vanha kun on. Minä olen nuori ja terve ja kävin aamulla kaupassa
ostamassa hänelle ruokaa. Suolakurkkuja, leipää, maitoa.
Muut naapurit olivat siivoustalkoissa joiden päätyttyä he nauttivat makkaraa ja juomaa takapihalla.
En mennyt siivoamaan. En siedä pölyä.

Kulkiessani yli niityn kauppaan tuli mieleeni sana miljonäärirunoilija.
Ei ollut kynää eikä paperia enkä kuljeta puhelinta ruokakauppaan mennessäni mukanani. Joten.
Yritin muistaa tämän hauskan sanan.
Miljonäärirunoilija.

Ei sitä helposti unohda.
Eihän?

Nyt vain kirjoittamaan miljoonan runoja. Hus!

Ohikulkevien kanojen munia eli ägg av förbigående höns

Luen joskus harvoin väärin jonkun sanan.
Suurimman osan sanoista luen oikein kaikilla kielillä joita osaan tai kuvittelen osaavani.
Ruokakaupan ohi kulkiessani katseeni osui mainokseen jossa näin pääsiäisen aikaan
mainostetaan kananmunia.
Luin: Ägg av förbigående höns. Oikein luettuna siinä seisoi: Ägg av frigående höns.
Onhan siinä pieni ero, ohikulkevat kanat ovat muita kuin vapaina kulkevat.

Väärinlukemiset ovat varmaan tarkoituksellisia koska ne poikkeuksetta aiheuttavat ilahtumisen,
yllättymisen ja hymyn.

Mitä vain että pysyisin hyvällä tuulella.

Ollapa rikas ja kuuluisa kirjailija

En enää kerro uusille tuttavuuksille olevani kirjailija.
Ennen sanoin: Olen kirjailija. En ole rikas enkä kuuluisa.
Siihen se kiinnostus sitten loppuikin. Useimmiten.
Voitiin rauhassa puhua säästä ja keittiöremontista.

Sataa. Keltaiset ruusut kukkivat keittiössä.
Ihan sama.

Papereita, papereita ja papereita

Käyn läpi papereitani. Harmi, etteivät tietokoneet ehtineet tulla yleisiksi kotikäyttöön kun aloin kirjoittaa oikein tosissani.
Jokainen paperi tai ainakin paperipinkka on käytävä läpi ennenkuin siitä luopuu tai sen arkistoi.
Yritän keskittyä puuhaan ja sitten väsähdän. En jaksa. Mihin minä nämä kaikki laitan ja mitä minä näillä teen?
Valokuvia, kortteja, kirjeitä, viranomaisilta tulleita kirjeitä, kaikenlaista lappusta ja aanelosta loputtomiin.

Mitä sinä teet? Revit? Käytät konetta vai revitkö käsin? Sattuuko kyynärpäähän, onko peukalo kipeä?
Poltatko paperit joita et enää halua säilytellä? Kuinka on?

Onneksi: postikortteja saa vähemmän kuin koskaan
kirjeitä saa tuskin ollenkaan
en tilaa kuin yhden ainoan aikakauslehden
tilaamani aamulehdet luen netistä

Silti: en näe loppua vielä

Follow

Get every new post delivered to your Inbox.