arjauusitalo

Just another WordPress.com site

Category: Uncategorized

Papereita, papereita ja papereita

Käyn läpi papereitani. Harmi, etteivät tietokoneet ehtineet tulla yleisiksi kotikäyttöön kun aloin kirjoittaa oikein tosissani.
Jokainen paperi tai ainakin paperipinkka on käytävä läpi ennenkuin siitä luopuu tai sen arkistoi.
Yritän keskittyä puuhaan ja sitten väsähdän. En jaksa. Mihin minä nämä kaikki laitan ja mitä minä näillä teen?
Valokuvia, kortteja, kirjeitä, viranomaisilta tulleita kirjeitä, kaikenlaista lappusta ja aanelosta loputtomiin.

Mitä sinä teet? Revit? Käytät konetta vai revitkö käsin? Sattuuko kyynärpäähän, onko peukalo kipeä?
Poltatko paperit joita et enää halua säilytellä? Kuinka on?

Onneksi: postikortteja saa vähemmän kuin koskaan
kirjeitä saa tuskin ollenkaan
en tilaa kuin yhden ainoan aikakauslehden
tilaamani aamulehdet luen netistä

Silti: en näe loppua vielä

Ollapa lukutaidoton

Tätä nykyä uutiset saavat minutkin, aidon optimistin, iloisen ja onnellisen ihmisen epätoivon äärelle aamukuudelta kun kurkistan nettiin ja luen uutisia.
Ollapa lukutaidoton. Miten eläisin: laittaisin aamukahvin, joisin sen parvekkeella. Näkisin miten muut ryntäävät junaan, maanalaiseen, bussiin, aamulennolle.
Menisin vielä hetkeksi lepäämään, mitä tässä nyt turhaan nousee ylös. Kuuntelisin lintuja, lepäilisin hetken. Ja sitten? Mitä sitten tekisin? En osaa edes kuvitella.

Silti: ollapa lukutaidoton näinä päivinä.

Jos lukijoita kiinnostaa, he ostavat kirjan

Luen sieltä täältä kirjailijoiden kommentteja siitä, miten kirjoja ei osteta, kirjat eivät mene kaupaksi.
Jos kirja kiinnostaa, ostan sen vaikka olisivat viimeiset rahani menossa.
Mikä kiinnostaa? Mikä sanotaan minua kiinnostaa nyt? En löydä sitä kirjakaupoista. Miksi en?
Siksi, että se mikä nyt tapahtuu kuvataan kirjallisuudessa hamassa tulevaisuudessa
ja ehkä olen jo kuollut silloin kun tämänhetkiset tapahtumat saavat muodon kirjallisuudessa. Shit happens.
Se mikä minua kiinnostaa löytyy netistä niin ilmaiseksi, että tai sitten maksan pienen summan kuussa.
Takuuvarmasti aktuellia. Romaaneissa kannatan ehdottomasti klassikkoja. 1800-lukua, sanotaan.
Menossa kuuntelemaan kirjastoon kirjailijaa joka kertoo…inte vet jag, kerron myöhemmin siitä mitä missasit.

En ottanut vaarin neuvosta

Koululaisena kuulin hyvän neuvon kirjailijaksi haluavallle. Muistaakseni jopa Studia Generalia-luennolla oppikoulussa.
Oliko neuvo suora vai ymmärsinkö vain fiksuna tyttönä, että tämän luennoitsijan hyväntuulisuus ja muutenkin hyvä onni
kirjailijaja juontui hänen ammatinvalinnastaan tai siitä miten valitsi ammatin sen jälkeen kun talous oli turvattu.
Neuvoiko hän vai ymmärsinkö muuten vain että sikala oli hyvä idea. Jos ansaitsee jollain tavalla tarpeeksi, voi alkaa
kirjoittaa vapaana kirjailijana vaikka miten hyviä runoja, novelleja, romaaneja ja näytelmiä. En muista miten kaikki
meni ja missä järjestyksessä ja on myös mahdollista että puolet tästä tulee jostain naistenlehdestä josta luin myöhemmin
miten luennoitsija oli viisas ja ymmärsi ajoissa turvata taloutensa ja sitten ryhtyä vapaaksi kirjailijaksi.
Kuka mahtoi olla tämä kyseinen kirjailija, en muista. Siitä on sata vuotta.

Paavi uhkaa jäädä pois toimestaan ja Dalai Lama uhkaa jättää syntymättä uudelleen

Olen pitkään ihmetellyt, mitä maailmalla tapahtuu. Paavi kertoo että hän ehkä jättää toimensa muutaman vuoden kuluttua, Dalai Lama sanoo, ettei ehkä aiokaan syntyä uudelleen. Miten kukaan kirjailija enää voi keksiä mitään parempaa kuin se, mitä uutisissa kerrotaan. Toimittajat voittavat tämän ottelun, hands down.
Heillä on se etu, että voivat kertoa asiat silloin kun ne ovat ajankohtaisia. Kirjailijan on tyydyttävä keksittyyn maailmaan koska tämä todellinen maailma menee nyt niin nopeasti eteenpäin tai taaksepäin, miten sen nyt ottaa, että kun kirja on markkinoilla, kukaan ei edes enää muista mistä on kysymys.

Tavallaan nyt ei edes ehdi syntyä historiaa koska me istumme netillä ja seuraamme maailmantapahtumia online. Mihin toimittajia edes tarvitaan? Selittämään sitä mitä me yhdessä katsomme?

Joka tapauksessa tänään on hyvä sää ja leskenlehdet kukkivat.

Entä kuvataiteilijat sitten?

Kävin taidenäyttelyssä, ostin taulun. Keskustelin taiteilijan kanssa joka ehkä saa kulut maksettua, ehkä ei. Kotikaupunkini Tukholman Vanhassa kaupungissa voi vuokrata gallerian jossa näyttää taidettaan mutta ei ole aina varmaa, että saa vuokran maksettua myymiensä taulujen ym tuotolla. Tulppaaneja – sellaisia valtavia joiden esi-isäsipuleja ostaessaan menivät eurooppalaiset muinoin konkurssiin, valkoviiniä, auringonpaistetta lattialankuilla, musiikkia vaimeana taustalla. Ja taulut ja keramiikka, vesivärimaalaukset. Punaiset tarrat jo monen taulun alakulmassa seinään kiinnitettyinä.

Tuli vain mieleeni. Että taiteentekeminen tänään on aika rohkea yritys. Taiteilija ui vastavirtaan. Tehdä jotain taloudellisesti kannattamatonta tai epävarmaa kuten nyt kirjoittaa runoteos tai maalata taulu.

Tämä on nyt tällaista aamuverryttelyä, ajattelu taloudesta ja taiteesta, hyvin primitiivisellä tasolla vielä. Runoilijan on elettävä vuosi jonka aikana ehkä kirjoittaa viisikymmentä julkaistavaksi kelpaavaa runoa. Mitä yhden runon tuottaminen sitten maksaa? Miten paljon viikon eläminen maksaa? Elää täytyy taiteilijankin, joka valmistelee näyttelyään vuoden, kaksi ja sitten saa myytyä viisi, kymmenen, kaksitoista taulua, harvoin varmaan koko näyttelytila tyhjenee.

Nyt laitan lisää kahvia ja istun parvekkeella auringossa kuuntelemassa lintuja ja naapurin betoninporausta.

Rastas, tasetit ja mårbacka

Nyt on kevät. Sen huomaa siitä, että rastas laulaa yöllä, tasetit aukeavat ja mårbackat on käytävä ostamassa ihan mikä päivä tahansa.
Maailmalla tapahtuu.
Tapahtumia uutisoidaan.
Niistä keskustellaan.
Ja silti ostetaan kevätkukat, siivotaan parveke, otetaan tuoli esiin ja koeistutaan sillä kun aurinko paistaa suoraan silmiin.
Mikä onni.

Takinkääntö lennossa

Keskustelunaiheemme muuttuvat. Sana EU-migrant tuli käyttöön muutama päivä takaperin. Ihmettelin asiaa hetken ja unohdin.
Ennen sitä oli yksi keskustelunaihe kerjäläiset, nyt he ovat EU-muuttajia. Tämä sanatasolla, takana on poliittinen päätös.
Me alamme heti käyttää uutta sanaa. Tai keskustelunaiheemme on sama kuin ennenkin mutta sanat vaihtuvat.Ehkä menetämme
kiinnostuksen kokonaan ja alamme etsiä todella uutta puheenaihetta lattemme ääressä.

Takinkääntö lennossa – olemme jotain mieltä ja sitten olemmekin samaa mieltä muiden kanssa. Olemme kaikki liikuttavan
samaa mieltä. Joku kääntää takin lennossa ja kohotamme kulmakarvojamme lähes huomaamattomasti ja jatkamme kuin ei mitään.

Eu-muuttajista monet puhuvat italiaa. Sain sanoa kaksi horjuvaa lausetta italiaksi ostaessani lehden Sofia. Takaisin
italiankurssille! komensin itseäni kun ei sujunut mikään. Miksi en sitten seuraavana päivänä osannut sanoa miehelle joka
kauppasi lehteä, että ostin se edellisenä päivänä, kiitos vain? Siis kurssille on mentävä.

Vielä muutama kassillinen tavaraa jäljellä

Kaikki tukholmalaiset jotka minä tunnen yrittävät päästä eroon tavarasta.
Lahjoitetaan vaatteita, kirjoja, esineitä, kaikkea kelle kelpaa.
Yleensä ei kelpaa. Pitää viedä hyväntekeväisyyteen. Kerjäläiselle annetaan
minkkiturkki ja kahvia ja kanelipulla. Kukaan ei halua ottaa vastaan mitään.
Älä vain yritäkään tyrkyttää minulle kirjoja. Minulla ei enää ole kirjahyllyjäkään.

Vielä on muutama kassillinen jäljellä. Täytyy käydä läpi valokuvia
lehtileikkeitä ja kirjeitä. Jotain vanhoja sanomalehtiä, aikakauslehtiä.

Mistä me sitten keskustelemme kun olemme saaneet asuntomme tyhjiksi turhasta tavarasta?

Historiasta emme opi yhtään mitään

Uutiset, joiden vapaaehtoisia todistajia me olemme,
pahoittavat meidän mielemme.
Kerjäläiset Sveavägenillä saavat meidät miettimään
todella syvällisiä ajatuksia sekä kokemaan outoa agressiivisuutta
jota emme oikein ymmärrä.
Jää jolla liukastumme ja lyömme päämme,
saa meidät tutkimaan tarkasti karttaa; mihin muuttaa eläkeläisenä.

Ja historiasta me emme opi yhtään mitään.

Follow

Get every new post delivered to your Inbox.